Taas oli pitkä päivitystauko, mutta osa on nyt tässä. Siinä on 33 kuvaa, pitäisi olla enemmän näin pitkän tauon vuoksi. Ensi osassa on 70 kuvaa,ainakin melkein...

 

Emma ja Aleksi Kivilaatta eivät tosiaankaan näyttäneet hyvää esimerkkiä veljelleen Arille. He keksivät aina toinen toistaan älyttömimpiä leikkejä.

"Yritä osua nyrkillä polveeni. Minä suojaan polvia käsilläni" neuvoi Emma. Aleksi kohotti nyrkkinsä ja hymyili innostuneesti.

"Emma ja Aleksi! Tekisitte jotain hyödyllistä" Hanna tuli huutamaan. Emma katsoi nolona äitiään. "Kauppaan saapuu tänään kuningatar ja aatelisrouvat, kaupassa on oltava paljon valinnanvaraa siihen mennessä!" hän jatkoi. Emma katsoi äitiään kiinnostuneena kuultuaan kuningattaren nimen. Hän oli ihastunut kuninkaaseen, eli kuningattaresta voisi olla hyötyä...

Ari kuunteli kun Hanna,Emma ja Aleksi kiistelivät. Hän huokaisi hiljaa. Shakkia oli helpompi pelata, kun ei ollut häslinkiä ympärillä. Aria ei haitannut, ettei hänellä ollut vastustajaa. Hän pystyi itse kuvittelemaan mielessään vastustajansa.

"Aleksi, mene torille ostamaan tomaatteja ja omenia. Tuo ne sitten kauppaan. Isäsi ja minä lähdemme huomenna viemään suurta maustelastia Italiaan, teidän on oltava kiltisti sen aikaa" Hanna neuvoi. Aleksi nyökkäsi.

"Kelpaakohan tämä vesi hänen diivamaisuudelleen kuningattarelle" Emma sanoi halveksuen ja maistoi vettä. Se oli hyvin kylmää. "Saa kelvata. Mutta veteen on lisättävä jotain..." Emma mietti ja sai idean. "Pian Sebastian kosii minua..." hän sanoi tyytyväisenä.

Emma meni sisään, ja lisäsi veteen jotakin. Sitten hän meni harrastamaan savenvalantaa. Seinässä oli pyöreä rako, josta hän näki kauppa-aittaan menijät. Pian Isabella tulisi, ja silloin Emma menisi tarjoamaan hänelle vettä...

Hannu katseli kuinka Aurora ja Helena tyhjensivät kaupan hyllyjä. Heille tuli riitaa eräästä kalliista kankaasta, ja Hannu katsoi kuinka Helena potkaisi Auroraa vatsaan ja Aurora veti Helenaa tukasta. "Vaikea uskoa, että nuo kaksi ovat aatelisia" Hannu mietti.

Vähän ajan kulttua tontille asteli kuningatar Isabella. Emma huomasi naisen lähestyvän. Hän pinkaisi ulos niin nopeasti, että savea tippui lattialle. Isabella vilkaisi Emmaa, joka riensi häntä kohti.

Emma kaatui, ja kun hän nousi ylös oli Isabella jo astellut kauppaan. "Hyvä jumalatar Veera, hänen on ostettava vettä" rukoili Emma.

Ari päätti lähteä Iiris Kultaruusun luo. Heistä oli tullut ystävät, vaikka Joonatan oli yrittänyt estää sen kaikin keinoin.

Emma söi sisällä, ja odotti että Veera vastaa hänen rukouksiinsa. "Emma! Olet tehnyt pahan teon! Niin pahan, että piru tulee viemään sinulta kaikkein tärkeimmän" kuului ääni. Emma hätkähti, ja purskahti sitten nauruun. "Etkö sinä parempaan pysty" Emma nauroi.

 

Ilari Kurakenkä tuli myös kauppaan. Isabella ei ollut edes vilkaissut vesivatiin päin, mutta Ilari oli hyvin kiinnostunut vedestä. Toivottavasti hän ei vain osta sitä.

Lopulta Ilari otti vettä pulloon, ja meni kassalle maksamaan siitä. Hannu otti maksun vastaan tyytyväisenä.

Seuraavana aamuna Hannu ja Hanna nousivat laivaan. "Meillä saattaa kestää noin kolmenkymmenen auringonlaskun verran!" Hanna ilmoitti Emmalle ja Aleksille, jotka olivat tulleet hyvästelemään heidät.

"Irrottakaa naru, olemme laivassa!" huusi Hanna Emmalle, joka leikkasi narun veitsellä poikki. Laiva lähti merelle, ja Hanna vilkutti lapsilleen. "Nähdään! Äiti rakastaa teitä!" hän huusi.

"Päätä särkee" valitteli Emma. Hänen päätään oli särkenyt siitä asti, kun hän oli kuullut Veeran äänen. "No, toivottavasti teillä menee paremmin vanhemmat..." hän sanoi.

Hanna alkoi pyörittää ruoria ja katseli vielä lapsiaan, jotka hän näki vielä niukin naukin. "Näkemiin Helmimeri." Hanna kuiskasi.

Hannu oli aina pitänyt merestä kovasti. Se oli kaunis elementti. Hannu oli ollut perheestään ensimmäinen, joka oli oppinut uimaan.

"Menen tarkkailemaan karttoja" Hannu ilmoitti ja käveli sisään kajuuttaan. Hanna nyökkäsi ja keskittyi ohjaamaan laivaa.

 

Seuraavana päivänä kun Hanna asteli laivankannella, oli hänellä jotenkin outo olo. Aivan kuin jokin olisi vinossa. "Taidan olla tulossa sairaaksi" Hanna ajatteli. Sairastuminen harmitti häntä kovasti, sillä hän haluaisi olla terve kun he saapuvat Italiaan.

"Hanna! Me kuolemme, laiva vuotaa..." Hannu sanoi hiljaa. Hanna kirkaisi ja hyppäsi Hannun kaulaan. "Jos pystyn, niin vien meidät uimalla rantaan" Hannu vakuutteli. Hanna piti Hannusta kovasti kiinni.

Pian meri vei Kivilaattojen kantaparin syövereihinsä.

 

Aleksi alkoi jo hätääntyä, kun oli kulunut kuusikymmentä päivää vanhempien lähdöstä. He tosiaan tarvitsivat apua, sillä Ilari Kurakenkä oli sairastunut vakavasti heidän vedestään ja Kurakengät yrittivät nyt sabotoida heidän liiketoimiaan. Aleksi availi joka päivä paketteja, joissa oli rotanraatoja tai muuta ällöttävää.

Kaiken sen keskellä hän yritti olla hyvä isoveli Arille. Hän vietti paljon aikaa tämän kanssa, muunmuassa yrittämällä opettaa häntä lukemaan.

Emman päänsärky jatkui yhä. Hän katseli yhä joka päivä merelle, ja muisteli vanhempiensa lähtöpäivää. Emmaa huolestutti, sillä hän muisti mitä Veera oli sanonut hänelle sillon.

Emma huomasi yhtäkkiä jotain vedessä. Hän kumartui katsomaan lähemmäs, ja näki pohjassa isänsä ruumiin. Emma kirkaisi kovaa ja kuuluvasti, ja kaikki riensivät paikalle.

"Isä on kuollut! Isä on kuollut!" hän huusi. Aleksi kauhistui ja tarrautui kiinni Emman käteen. Emma nyyhkytti hiljaa ja Aleksi halasi häntä.

"Ari tulee, hän ei saa saada tietää! Tämä on minun syyni, minun syyni. Olen aivan helvetin tyhmä!" Emma kirkui. "Älä syyttele itseäsi" Aleksi sanoi hiljaa.

Emma alkoi siitä lähtien suunitella itsemurhaa. Arikin oli saanut tietää. Eräänä yönä hän seisoskeli vedessä ja katseli kauas merelle. "Veera hyvä, hyvitän tekoni tappamalla itseni..." Emma sanoi hiljaa. Hän oli jo hyppäämässä syvemälle, kun hän tajusi ettei hänestä olisi siihen. Emma hipsi takaisin sisään.

Ari oli masentunut. Kukaan ei voinut lohduttaa häntä. Hän vain itki puisella sohvalla. Iiris oli yrittänyt piristää häntä, mutta ei hänkään ollut onnistunut.

Aleksi oli ensimmäinen, joka tajusi jatkaa elämää. Hän alkoi kaivaa vanhemmileen hautakuoppaa. Vain Hannun ruumis oli löytynyt. "Kuolit ilmeisesti pelastaessa äitiä, sillä sinä osasit uida. Rauha sielullenne" Aleksi sanoi hiljaa pala kurkussaan.

"Mi-minusta isän ruumis pitää polttaa. Kun hän piti niin kovasti tulesta... Niin jos se vaikka veisi hänet taivaaseen Veeran luo" Emma kuiskasi. "Kaunis ajatus" Aleksi totesi.

Aleksi etsi paljon puuta, ja sytytti sitten kasan palamaan. "Olitte hienoja ja hyviä ihmisiä. Veera ilahtuu saadessaan sielunne" Aleksi sanoi hiljaa. Emma nyökkäsi ja pyyhki kyyneleitä silmiltään. Kaikki oli hänen ihastuksensa syytä.

He heittivät isänsä ruumiin kokkoon...

"Lauletaanko jotakin? Vaikka heidän lempilaulunsa?" ehdotti Aleksi. Emma nyökkäsi. "Minulta jäi kauheasti selviteltävää äidin kanssa. Emme olleet koskaan niin läheisiä" Emma nyyhkytti heidän laulettuaan laulun.

 

Tulen lieskat kuljettivat Kivilaatan kantaparin tuonpuoleiseen.

R.I.P Hanna Kivilaatta

R.I.P Hannu Kivilaatta

Tässä oli tämä osa. Ensi osa on aivan varmasti pidempi. Yritin saada tähän osaan surua ja menetystä. Kommentit ovat tärkeitä minulle :)