Anteeksi että osan ilmestymisessä kesti kauan. Nyt sain sen kuitenkin julkaistua :) Osan pariin siis.

 

 Aleksi Kivilaatta oli toisen kauppiaperheen, Kivilaatan perijä. Kauppiasperheet olivat aina olleet sovussa, mutta Aleksin mielestä heidän liikkeensä oli paras. Kurakenkien liike oli vienyt Kivilaattojen asiakkaat, ja Aleksi päätti tarkastella tilanetta lähempää.

 "Päivää nuori Kivilaatta. Oletko jauho-ostoksilla?" Ilari riensi kysymään Aleksilta. "Milloin jauho on tehty?" Aleksi kysyi. Hän halusi tietää, miten vanhaa jauho on. "Iines teki sen eilen, nuori Kivilaatta" Ilari vastasi hymyillen. "Saan jauhot oman perheeni liikkeestä ilmaiseksi" Aleksi tokaisi.

 Pian sisään tuli myös Hanna Kivilaatta. "Aleksi, sinun pitää mennä kotiin. Isä tarvitsee apua, liike on täynnä aatelisia" Hanna sanoi. Aleksi käveli nokka pystyssä pois kaupasta. Hanna hymyili Ilarille. "Aleksi haluaa nähdä kauppasi" hän sanoi.

 "Hei Hanna!" meni Iines sanomaan. "Puhutaan hiljempaa, en ole kertonut miehelleni" Iines lisäsi kuiskaten. "Liitostamme vai?" Hanna kysyi. Iines nyökkäsi.

"Saan siis jauhoista viisi kultakolikkoa alennusta? Maksan niistä 7 kultakolikkoa kun ne normaalisti maksaisivat 12 kultakolikkoa" Hanna sanoi. Iines nyökkäsi.

 (Iik! Puhelin näykyy!"

"Niin se taisi mennä" Iines hymyili. "Todella mukavaa kun voimme tällä tavalla tarjota toisillemme alennuksia. Miehet eivät vain pidä siitä, heille ei voi kertoa" hymyili Hanna.

"Miehet ovat joskus idiootteja" huokaisi Iines.

"Ilari on kyllä usein ihana ja huomaavainen. En voi olla silti huomaamatta hänessä joskus pientä ylimielisyyttä" Iines sitten jatkoi.

 

 Ilari laskutti ulkomaalaisen talonpojan ostoksia. "Yhteensä 60 hopeakolikkoa" Ilari sanoi laskettuaan hinnan. Hän vilkaisi sivusilmällä naisia, jotka kuiskivat.

"Muistakaa käyttämissäänöt! Seurassa ei kuiskita." Ilari huikkasi ja naiset siirtyivät kauemmas.

 Toinen ulkomaalainen talonpoika asteli kauppatilaan. Aleksi Kivilaattakin on näyttänyt palaavan takaisin.

Ulkomaalainen talonpoika katseli puusta veistettyjä nukkeja, jotka oli tarkoitettu lasten leikkikaluiksi. Pelottavan tutun näköinen mies...

 Mies laittoi pussiin muutaman puunuken, ja meni sitten laskuttamaan. "En ole nähnyt sinua ennen kylässä. Oletko juuri muuttanut?" Ilari tiedusteli. "Kyllä, muutin juuri ja olen asunut täällä vuosi sitten. Asuin ulkomailla vähän aikaa, esimerkiksi suomessa ja sitten muutin takaisin tänne" talonpoika selitti. Ilari hätääntyi, hän ei halunnut kuulla enempää tuiki tuntemattoman miehen kuulumisia.

 "Vilhelm Sotatorni!" huudahti Iines ja meni halaamaan ystäväänsä. "Maissit ovat tuoreita, ne ovat tässä suunassa" Iines sanoi ja ohjasi Vilhelmin kaupan perälle.

 Ilari laskeskeli kultakolikoita kaikessa rauhassa, ja säikähti melkein kuoliaaksi kun asiakas asteli hänen luokseen. "Auh!" Ilari tokaisi.

 Olin melkein unohtaa Ilarin ja Iineksen pojan, Ilarin. Kyllä vaan, pojalla on sama nimi kuin isällään. Jotta erottaisimme heidät, puhutaampa tästä pojusta nyt vaikka Ilari II. Nimesin pojan nimittäin vahigossa CAS-tilassa Ilariksi...

 "Mikset voi tulla takaisin kesä" huokaili Iines katselessaan syksyistä maisemaa. Puista tippui lehtiä, joka tietäisi ennenpitkään haravointia. Haravointi puolestaan... No, siitä Iines ei pitänyt. "Ilari saisi kyllä haravoida joskus" Iines sanoi hiljaa.

 Ilari II leikki usein ulkona, kuten talonpoikien ja kauppiaiden lapset usein. "Tule tänne pelhonen" hän sanoi ja yritti napata kaunista perhosta. Lopulta Ilari II saikin sen kiinni, ja kuten saatatte arvata, pisti sen suuhunsa.

 Iines meni nauttimaan syyspäivästä, joka oli yhtä lämmin kuin useimmat kesäpäivät. Kesä oli aina ollut Iineksen lempivuodenaika. Vain yhden huonon puolen hän löysi kesästä, ja se oli se, että Helmimeren kesän aikana ei satanut kovinkaan paljoa, joten kasvit eivät kasvaneet.

 "Tietäjä ennusti että on tulossa pitkä sadekausi" Hanna kertoi Iinekselle. "Ihanaa! Kuivakausi on jatkunut jo liian pitkään." hymyili Iines. Hanna onnistui taas piristämään häntä. "Mutta eikös tietäjä ole melko hassahtanut? Hänhän vain lähettää kuninkaalle ennustuksia, ja elää aina yksin" mietti Iines.

"Tosiaan. Pitäisikö meidän piristää häntä?" mietti Hanna.

 

 Iines meni Hannan lähdettyä nauttimaan päivän viimeisistä auringonsäteistä. "Hyvä jumalattaremme Veera, ole kiltti ja suo meille pieni sadekausi" rukoili Iines.

 "Pelkkää juoruilua taas kerran! Aurora Sotatorniko muka jumalatar Anastacia, eihän se voi pitää paikkaansa!" tuhahti Ilari ja heitti kylän sanomalehden seinään.

 "Se tuntui hyvältä. En ole pitkään aikaan nostanut edes yhtä hevosta, kauppa on vienyt kaikki voimani!" mietti Ilari. Hän muisti kun oli viimeksi kuukausi sitten nostellut isoja hevosia ja kivenjärkäleitä.

"Se on aina hyvä tunne" hän mietti.

 Hyvällä mielellä Ilari meni laskemaan päivän tuottoa. "Hanna Kivilaatta osti jauhopussin hinnalla 7 kultakolikkoa..." tuon kohdan luettuaan Ilari kauhistui. Jauhot kun maksoivat kaksitoista kultakolikkoa. "Iines on laskuttanut väärin. Pitää huomauttaa siitä" Ilari ajatteli. "Aapo Harakankello osti puunukkeja hinnalla 19 kultakolikkoa..." hän sitten jatkoi.

 Ilari II näköjään kasvaa.

 Ilari Kurakenkä. Hänestä tuli oikein komea. Ilari II:sen ensimmäinen ajatus oli, että hän haluaa olla yhtä vahva kuin isänsä.

 "Kauniita tähtiä..." hän ajatteli ja katseli taivaalle. Silloin hän näki hyvin kirkkaan tähden. Hän katsoi tähteä pitkään, kunnes se yhtäkkiä katosi.

 Iines oli juuri sulkemassa kauppaa, kun sai aivan kamalan pahoinvointikohtauksen. "Eei! Minuun sattuu!" hän kirkui ja lyyhistyi maahan tuskaisena.

 Ilari juoksi huoneeseen juuri sopivasti nähdäkseen hullunkiillon Iineksen keltaisissa silmissä.

"Hei rakkaani" Iines sanoi ja jäi tuijottamaan Ilaria suoraan silmiin.

 "Se olet siis sinä Iines? Oletko se tosiaan sinä?" Ilari kysyi. Hän sulki silmänsä. "Kyllä minä nyt yhdelle sudelle pärjään, varsinkin naiselle." Ilari ajatteli ja rohkaistui.

Kahdella pitkällä loikalla Iines oli Ilarin edessä.

 "Olet hetken tajuton kun teen tämän" Iines varoitti ja alkoi raadella Ilarin kasvoja. Ilari yritti potkaista Iineksen pois päältään, muttei onnistunut. Iines sai hänestä vielä pahemmin kiinni.

 Pian Iines heitti Ilarin seinään, ja Ilari jäi makaamaan maahan tajuttomana. Iines alkoi raahata Ilaria pois liikkeestä.

 Hän vei Ilaria suoraan kohti pimeää metsää. Ilari oli kauttaaltaan veressä.

 Ilari II:sen suu jäi ammolleen, kun hän näki kahden ihmisuden olevan menossa kohti metsää. Hän ei tajunnut näkevänsä vanhempiaan.

 Ilari heräsi metsässä. "Mitä oikein teit Iines? Oletko aivan järjissäsi?" Ilari kysyi. "En ole ikinä ollut näin selvä. Perheemme on oltava samaa lajia. Sama kohtalo odottaa poikaamme kun hän varttuu teini-ikään" Iines sanoi.

 "Teit minusta hirviön!" kivahti Ilari ja löntysti pois. "Joskus kiität minua!" Iines kirkaisi hänen peräänsä, muttei saanut vastausta.

 Ilari II oli lähestynyt metsää, koska hän halusi nähdä sudet vielä lähempää. "Ne eivät olleet aivan tavallisia susia" hän ajatteli.

 Ilari tuli metsästä pois, ja huomasi että tunsi syvää halua purra Ilari II:sta. Jokin kuitenkin esti häntä, ehkä se oli pojan ikä.

 Aamulla Ilari tunsi olevansa sairas, joten hän päätti huilia sen päivän. "Entä jos joku saa tietää, tämä on pian juorulehdissä" voivotteli Ilari. Kaikki olivat jo pitkään etsineet mehukkaita juoruja.

 Iineskin tunsi olonsa sairaaksi. Hän ei edes jaksanut laittaa ruokaa. "En ollenkaan hallinut itseäni eilen." Iines huokaisi.

 Illat alkoivat olla aina samanlaisia. Ilari ja Iines muuttuivat aina auringon laskeutuessa susiksi, jotka olivat verenhimoisia. Silloin kenekään ei kannattanut lähestyä taloa.

 Ilarin ja Iineksen ulvonta houkutti paikalle suuria susilaumoja. Sudet eivät aian tulleet toimeen, sillä niillä oli riita kumpaa kunnioittaa, Ilaria vai Iinestä.

 Aamulla Ilari oli paremalla tuulella kuin koskaan. Hän nimittäin tajusi Ilari II:sen olevan siinä sijassa, että he voisivat jo aloittaa metsätyksen. "Haluaisitko sinä?" hän kysyi pojaltaan joka nyökkäsi.

 Ilari päätti sulkea liikkeen siksikin päiväksi, jotta hän saisi metsästää rauhassa poikansa kanssa.

 Vilhelm ja talonpoika pettyivät pahasti, kun liike oli kiinni. "Onneksi Kivilaattojen liikkeeseen voi luottaa" Vilhelm totesi ja paineli ulos.

 "Kirves ja nuija, niitä tarvitaan, veitseä ja puukkoa ei sovi unohtaa..." hyräili Ilari valitessaan aseita metsästysretkellä. Hän muisti ensimmäisen metsästysretken oman isänsä kanssa, se oli ollut jännittävää. Ja nyt Ilari II sai kokea saman.

 Ilari II petasi petinsä jossa kesti hetki. Samalla hän mietti asioita. Hän oli alkanut yhdistellä eri tapahtumia, ja tajunnut erään asian.

 "Isäni on ihmissusi. Olen lukenut kirjan niistä, isä on aina kadonnut ja susi tullut hänen tilalleen kun on yö"

 "Sinä saat puukon. Olet vasta aloittelija" Ilari neuvoi poikaansa. "Mikä ase sinulla on?" Ilari II kysyi. "Kirves" sanoi Ilari ja näytti sitä pojalleen.

 Ennen metsälle lähtöä tahtoi Ilari II kalastaa pari kalaa myytäväksi kauppaan.

 

Ilari taas meni hakemaan puukkoa kaupasta, mutta törmäsi siellä Aleksiin. "Mitä sinä teet liikkeessämme, vaikka se on suljettu!" Ilari huusi. "Höm... Anteeksi vain, minulla on tähän täysi syy!" huusi Aleksi. "Ja mikä se mahtaa olla?" Ilari kysyi vihaisena.

Niin, mikä tosiaan. Se selviää Kurakenkien ensi osassa, missä nähdään myös Ilarin ja hänen poikansa metsästysretkeä.

Kommentit olisi kivoja :)